tiistai 1. lokakuuta 2013

Hope '13 WUHU

Viime viikonloppu meni mahtavissa tunnelmissa Turussa, Hopetapahtumassa! Lähdettiin perjantaina koulupäivän lopulla, joten jätin suosiolla koko koulun välistä ja nukuin pitkään. :D Turun Logomossa homma lähti käyntiin illalla ja mulla ainakin oli tosi kivaa koko viikonlopun. Se tunne, ku huomaa et on valtavassa salissa yli kuudensadan (?) muun Jeesusta rakastavan nuoren(aikuisen) kanssa on vaan nii paras. XD
  Yöt nukuttiin koulumajoituksessa muitten jkl tyttöjen kanssa, tais siinä huoneessa olla pari oululaista ja joitai muitakin olla.. NII ja mulla oli uudet kengät käytössä siel pe ja la, nii eiköhän ne hiertäny mun kantapäät ihan rakoille. :DD Onneks olin viisaasti ottanut vanhatkin tennarit mukaan...

Lauantaina oli ekat kanavat, eli semmoset noin tunnin kestävät "luennot" joistain tietyistä aiheista. Käytiin Veeran kanssa semmosessa liike-elämä kanavassa, missä se tyyppi kerto miten olla Jumalan lähettiläs business-alalla. XD Se oli ihan mielenkiintosta.
   Ei mut oikeesti se puhuja kerto hyvän jutun miten se oli ollut tekemässä sopimusta jonkun sen uskossa olevan työkumppanin kanssa, ja se oli niille tosi tärkee se sopimus. Sit kesken kaiken se kumppani vaan sano jotain et: "joo mun on nyt kyllä ihan pakko tanssia, Pyhä Henki sanoo mulle et mun pitää tanssia..." Se Puhuja oli ollu iha kauhuissaan et nyt menee koko homma pilalle, kun se työpartneri vaan rupesi jammailemaan siinä. :D SITTEN just samaan aikaan sen sopimuksentekijän tyttö oli tullut sisään siihen huoneeseen, mennyt iskänsä luokse ja sanonut et: "iskä kato, Jeesus!" osoittaen sitä tanssivaa kaveria. Ja siinä olikin sitten samantien sopimus pöydässä. :D Näinkin voi näköjään siis käydä!

Noniiin, takaisin asiaan...  Söin muuten koko viikonlopun pelkkää roskaruokaa, (hese, mäkki, hese...) ainoastaan lauantaina jonotettiin sellanen tunti Subwayhin. Maistui mainiolta. Jee.
   Lauantai iltana päätilaisuuden jälkeen jäätiin latenight worshippiin, ja ah se oli nii ah. Mä sain siitä paljon irti, ja oli ihanaa vaa rukoilla kavereitten kanssa ja niin siistiä. Yks kamu tuli vaan siihen rukoiltavaks tuskasen hartiakivun takia, ja kun kysyttiin sen jälkee et miltä tuntuu niin hän rupes vaan itkemään ja sano et ei satu enää ollenkaan. OIKEESTI MIETTIKÄÄ NY millanen Jumala meillä on! Kuinka moni muu tostanoin vaan parantelee ihmisiä? :D Seuraavana aamunakin toi tyttö sano vielä, että luuli oikeesti et viimestään sillon kipu olis tullut takaisin, mut eipä näkynyt! Hahaa, in your face, sairaus!
    Sunnuntaina oli vielä yks päätilaisuus (ah), ja sit olikin jo kotiinlähtö. :( Mut oon enemmän kuin tyytyväinen tohon reissuun, sain lisää ajatuksia ja opin taas vähän lisää meidän parhaasta Iskästä! Nyt antaa kuvien puhua..


 Keuliii..

 Huomatkaa biisi... xd huhhuh

Puhujana Bob Wallington Englannista
 Hope myös keräsi rahaa, tavoitteena oli saada 5000e Ugandaan, jotta sinne saataisiin lapsille kouluruokaa. Se ruoka oli usein syy siihen miks ne lapset eivät päässeet kouluun ollenkaan...

 Ja siinä porukan reaktio kun tajuttiin, että sitä rahaa saatiin 6621e :D
Jyhyy, olipas siinä sepustus. Ensvuonna uusiks?!

2 kommenttia: