lauantai 7. syyskuuta 2013

Tähtiä kirkkaammin, loistaa Sinun kasvosi

Voiko mistään muusta tulla yhtä nöyrää oloa, kuin tähtien katselemisesta? Aivan käsittämätöntä. Joskus sitä huomaa miten asiat kiertyy vaan maailman menoihin, ihmisiin ja muihin kiireisiin, mutta kun vähäksi aikaa hiljentyy niin huhhuh. Kääntäkää immeeset katseet hetkeksi ylös, voin kertoa että hämmästytte. Ekan tähdenlennon jälkeen meinasin saada sydärin, toisen näkeminen oli jo liian oudon tuntuista ja kolmannen, sen suurimman jälkeen alkoi jo melkeen itkettää, mitä ihmettä? Kuka on meille luonut näin uskomattoman kauniin taivaan? Ja miten pieniä me oikeesti ollaankaan...

Ps. 8:4-5
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti